Kyselin tänään meidän instagram-tilillä (@khtvapalo), mistä teitä kiinnostaisi lukea ja muutama sanoi, että olisi kiva kuulla mun näkökulmasta Vapalon tallin historiasta ja siitä, mistä meidän tarina alkoi. Tää on oikeestaan tosi kiva aihe, kun saa muistella niitä aikoja, kun oikeesti tosissaan harrasti keppareita ja oli niin paljon intoo joka päivä lähtee pihalle keppari kainalossa! Tätä varten kaivelin myös mun arkistoista kuvia ja juttuja niiltä ajoilta, mutta aika vähäisesti löysin. Teen ehkä joskus semmosen erillisen kuvapostauksen, jos löydän enemmän! Kaiken alkuMe tavattiin Picun kanssa varmaankin vuonna 2010 ja jos oikein muistan niin vuoden loppupuolella. Oltiin noin 10-vuotiaita. Mun mummo osti mulle sen Niittyjoen kirjottaman Keppari-kirjan, minkä kautta ite innostuin tosi paljon keppareista. Picu niitä harrasti jo sillon, kun tavattiin, mutta sitten kun mäkin innostuin, siitä tuli meidän yhteinen juttu. Tein ekan heppani Princesin valkosesta trikoosta ja huopalangasta ja löysinpä siitä kuvankin ja se näkyy tuossa tekstin yläpuolella. Olin ite tehny sille jouluks tommosen alkeellisen riimun ja Princes oli mukana kaikkialla. Mun isovanhemmilla on talo maalla sielläpäin mistä Picu on kotosin ja siellä me tehtiin maastoretkiä, ommeltiin heppoja ja hypittiin takapihalle ite kasattujen esteiden yli. Kepparipiirit ei todellakaan ollu isot siihen aikaan, joten meillä ei ollu ketää tuttuja lajin parista. Mä ihastelin paljon Mestenan heppoja nettisivuilta ja muutenkin selailin aktiivisesti netistä uusia sivustoja, jotka sitten kirjasin vihkoon ylös ja toisinaan lisäsin perään jonkun kommentin siitä, mitä mieltä olin sivuista (esim. "Täällä on tosi söpöjä poneja!!"). Tallin perustaminenVapalo taitaa olla perustettu 2013. Piculla oli jotain omia tallinimikkeitä jo ennen tätä meidän virallista tallia, mulla taas ei ollu tallia ollenkaan, kunhan tein heppoja ja keksin niille hauskoja tietoja ja tarinoita siitä, miten ne on mulle päätyny. Kht Vapalo sai alkunsa siitä, kun mun isovanhemmat osti mökin saaresta nimeltä, ylläri pylläri: Vapalo. Mää sitten heti kekkasin, että tännehä meidän talli voi tulla ja nimi sitten loogisesti sen paikan mukaan. Meillä oli Picun kanssa tosi hurjat suunnitelmat tehdä sinne kenttää ja tallia ja vaikka mitä ja kyllä me aika paljon sinne tehtiinkin. Talli löytyy sieltä yhä, mutta kenttä on kasvanu umpeen eikä siellä enää kiireiden takia tuu paljon käytyä. Oltiin Vapalossa tosi paljon aina kesäsin ja välillä päästiin käymään myös talvisin, mutta mun isovanhempien talo maalla on ollu ehkä isoin osa meidän harrastusta talvin ja kesäsin. Instagramin nousuaikoina, ehkä joskus 2014-2015 me perustettiin meidän instagram tili ja meille tuli kans jo ennen sitä nää nettisivut. Meillä oli ystävyystalleja ja niitä pitäs vieläkin olla, vaikkei olla juuri pidetty yhteyttä. Taitaa muuten löytyä tuolta linkki-sivulta! Instagramia ei olla ikinä päivitelty hirveen tarkoin kriteerein, kunhan pistettiin sinne sitä sun tätä meiän ratsasteluista ja uusista hepoista. En oikeestaan osaa ees sanoo missä vaiheessa meille pöllähti kaikki 15 000 seuraajaa, mutta on iha huikeeta, että nykynen keppariyhteisö on niin iso! Pohjalta on alotettuPalaan vielä meidän ekoihin heppoihin ja alkuajan intoon; Vaikka meillä nykyään näkeekin jo vaikka minkämoisia ihania ilmestyksiä, meidän ekat hepat on ollu ihan samanlaisia kun kenen tahansa 10-vuotiaan keppariharrastajan omat tekeleet ja itseasiassa varmaan paljon alkeellisempia! Kaikki tuntuu nykyään olevan niin taitavia käsistään, mutta sen ei pitäs olla vaan ulkonäkö, mikä heppojen suhteen ratkasee, koska ne ekat hepat on ainakin mulle tunnearvoltaan paljon rakkaampia, kun nää uudet. Meillä on löytyny tallilta kulahtaneista normisukista tehtyjä roikkuturpia ja joillain niistä oli jopa semmone roikkuva suu ja trikoosta tehtyjä kaks ja kolmipalasia jolla kans suut pääasiassa vaan roikku tai sitten niillä ei ollu välttämättä ees sitä koko suuta. Huovasta tehtyjä löyty kans! Ja mun ekalla hepalla (kuvassa) on harjan sijasta tukka, eli se koko harja lähtee tosta yhestä pisteestä. Mun mummo teki mun hepoille huovasta suitsia ja tein ite kans virkkaamalla semmosia ohutta lankaa olevia. Joskus pitää ottaa teille kuvia niistä, niin näätte, että kaikki alottaa jostain ja vuosien harjottelulla ollaan päästy nykyseen pisteeseen! Käsityönä kepparit on sekä mulle, että varmasti Picullekin ollu merkittäviä, sillä oli mahtavaa keksiä omille tekeleille tietoja, rotu ja nimi.
Vaikka nykyään on myynnissä vaikka mitä hienoja heppoja, on musta ihana, kun näkee nuorien harrastajien tekevän heppojaan ihan itse alusta loppuun. Siitä se kaikki lähtee! Tällästä tälle kertaa ja kiva jos jaksoit lukaista tekstin läpi, vaikka kuvia ei nyt paljoa ollutkaan Mukavaa joulunodotusta ja intoa keppariprojekteihin, terveisin Nelli
0 Comments
Nelli täällä moi! Tää kevät onkin ollut oikea heppojen kevät! Talliin on putkahtanut ei vaan yksi, vaan peräti kolme uutta hevosta. Aattelin tehdä tämmösen postauksen, jossa kerron vähän uusista tulokkaista ja ideoista niiden takana. VP Neptune Micira Uusin tulokas on connemaratamma Nemi. Idea heppaan syntyi jämäkankaita tutkiessa, sillä Nemi on luotu täysin pienimmän kankaanpalan pohjalta. Vaaleaa velboaa oli pieni palanen, josta jouduin tarkoin mittailemaan jokaisen tarvittavan palan ponia varten. Halusin itselleni uuden kouluhevosen, mutta koska kangas ei olisi riittänyt isompaan otukseen, päätin toteuttaa siitä kouluponin. Kehittelin kaavan huolella ja varsinkin Nemin kaula onnistui oikein hyvin kouluponin rakenteeksi. Jotta se ei olisi ihan perusheppa, halusin tehdä sille tummennokset jollaisia ei ole omissa hepoissani juurikaan näkynyt (paitsi tietenkin Spyrossa, joka oli myös connemara!). Jo tekovaiheessa pistin harjan sykeröille nähdäkseni, onko rakenteesta tulossa oikeanlainen. Tummennosten lisäksi Nemissä persoonallista ovat sen silmät: Ne matkivat nimittäin silmiä, jollaiset olisin tehnyt maalaamalla, jos osaisin, mutta toteutin ne huovasta, sillä se on enemmän mun juttuni. Nemin täyttö on siisti, mutta olisin halunnut saada kaulan vielä kiinteämmäksi. Kiinnityskohdassa on myös kiva yksityiskohta, jota päätin kokeilla ensimmäistä kertaa. Hepasta tuli tosi kiva ja nyt sille pitäisi vain tehdä kunnolliset kankisuitset! VP Hiraeth Toinen uusi tulokas on Hani. Olen aina rakastanut welshejä, ne ovat niin siroja ja kauniita pieniksi poneiksi. Hanista oli alunperin tarkoitus tulla myyntiheppa ja saattaa olla ettei se viivykään tallissa niin pitkään kuin muut tulokkaat, mutta se jää nähtäväksi. Hanille kokeilin uutta welshkaavaa, jolla olen tekemässä myös toista myyntiponia (harjalankaa ei ole vain vielä löytynyt). Hani on hyvä malli kehityksestäni welshien parissa, se on nimittäin todella edistynyt verrattuna aikaisempiin! Idea tosiaankin oli vain kokeilla tehdä jatkoa welsheilleni ja siinä se onnistui loistavasti! VP Tarantino
Kolmas tulokas onkin jo useille tuttu shireori Tarmo. Tarmo on huolella suunniteltu ja toteutettu ja siinä oikeasti haastoin itseni. Pitkään aikaan en ole toteuttanut isoja hevosrotuja, sillä olen enemmän poni-ihminen mitä tulee keppareihin, mutta tästä olen oikeasti ylpeä! Sen lisäksi, että onnistuin kerrankin tekemään hevosen, tein myös mielenkiintoisia yksityiskohtia joita ei ole muilla hepoillani nähty: Avasin harjalangan (se vasta olikin työmaa), tein kaksivärisen parran ja karvakorvat. Tarmosta tuli myös hyvänpainoinen kouluhevoseksi, vaikkei se kaikkeen kisaisin koulurotu olekaan. Näyttelyiden lisäksi meitä siis näkee mahdollisesti tulevaisuudessa kouluradoilla (niillä helpoimmilla)! Toivottakaa siis tervetulleiksi Nemi, Hani ja Tarmo ! Picun kanssa päätettiin, että on korkea aika kunnostaa meidän aikoinaan rakennettuja esteitä ja käytiin ensimmäisenä puomien kimppuun. Osa oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, mutta varsinkin punaiset puomit olivat kulahtaneet ja menettäneet kauniin värinsä. Oranssit puomit selvisivät pelkällä puhdistuksella, mutta sinisistä muutama teippi oli alkanut repsottamaan. Asia oli kuitenkin helppo korjata. Punaiset ja keltaiset puomit päällystettiin kokonaan uudestaan, mutta niistä piti ensin kauhealla vaivalla repiä vanhat teipinjämät irti ja se jos mikä oli sotkuista puuhaa. Sormet sekä puomit olivat ihan teippilimassa ja hauras teippi katkeili sieltä täältä. Päätettiin niiden lisäksi uudistaa muutamat mustat puomit kivoilla uusilla väreillä ja niiden irti repiminen raastoi sormia, sillä jeesusteippi kestää hyvin -mutta on myös erittäin jämäkkää ja hyvin tarttuvaa. Sen lisäksi, että teippien repiminen oli rankkaa, oli rankkaa myös kököttää takapihan ränsistyneessä liukumäessä kaatosateessa. Katosta vesi ei sentään tullut läpi, mutta nihkeää siellä silti oli. Säätiedotus ei ollut pitänytkään paikkaansa, mutta toisaalta sai ainakin tehtyä kaikkea muuta hanttihommaa kuin ratsastusta. Puomeista vain yksi oli haljennut käytössä, mutta pidikkeet olivat kaikki kuluneita ja sammaloituneita, eikä niiden puhdistuksesta juuri ollut hyötyä. Kunhan kesä koittaa, on tiedossa maalaus-urakka. Valitettavasti tahmaisilla käpälöillä ei tullut otettua kakkaisista esteistä kuvia. Ehkä ne hieman kihnuttamisesta ja sateessa oloilusta puhdistuivat, mutta tulokset eivät olleet huomattavia. Tarkoituksena oli myös tehdä hieno maastoesterata, mutta sää ei sallinut metsässä rämpimistä ja könyilyä, joten se jää seuraavalle kerralle. Myös koulukirjainten uudistus on edessä. Haaveena olisi järjestää Vapalo Cup tai muut hauskat kenttäkilpailut, joihin kuuluisi kouluratsastus, esteratsastus ja maastorata, mutta katsotaan miten korona-tilanne etenee. Esteet uudistuvat jokatapauksessa! Sen sijaan, että oltaisiin päästy ottamaan kivoja kuvia, päädyttiin tekemään kuolaimia massasta ja rautalangasta. Ihanan värikkäitä ja käytännöllisiä niistä syntyi ja nyt on taas varastossa kuolaintarpeita joksikin aikaa!
Kuolaimia tehdessä kannattaa aina muistaa tehdä kestäviä ja siistejä, sillä huonot kuolaimet voivat repiä keppareiden suuhun reikiä ja niitä on vaivalloisempaa paikata kuin tehdä kuolaimista alusta asti siistejä ja pehmeitä. Tälläistä sitten tällä kertaa! Tsemppiä kaikille vaikeina aikoina ja ottakaa tästä postauksesta inspistä esteiden ja kuolainten väkerrykseen! Terveisin Nelli Nelli tässä hei! Aikani kuluksi ajattelin tänään esitellä Sastamalassa isovanhemmillani olevan ompeluhuoneen, jossa tein aikoinaan paljon keppareita, mutta joka nykyään on pääasiassa säilytyspaikkana vanhoille ponskeille ja kangaskokoelmilleni. Kirjoja ja heppoja Huoneessa on osa saaresta tuoduista hevosista. Rakensin niille laudoista söpöt "karsinat", joissa ne nököttelevät. Vasemmalta oikealle: VP Quastone Oscar, Pontso, Randy/Kokis, Lokki, Domino (takana), Hippu, Aramis, Smeagol ja tiedoton welshponi. Viereisellä seinustalla on toisessa kuvassa näkyvä lipasto ja sen päällä lankakori ja mun vanhoja heppakirjoja, joista suuri osa on saatu varmaan Pollux-heppakerhosta. Osan oon saanu syntymäpäivälahjoiks sukulaisilta ja haen niistä yhä toisinaan inspiraatiota. Lokin kuva on mun kouluprojektista ja ruusuke siinä on itseasiassa Kiran näyttelyistä voittama, eikä suinkaan Lokin, vaikka se siltä näyttääkin. Ylemmällä tasolla on näemmä pehmokoira, jonka aikoinaan sain isomummoltani ja sen vieressä keskeneräinen myytävä issikkatamma. Sekatavarakaappi Tää jostain syystä pilaa joidenkin kuvien laadun, mutta näissä ylläolevissa kuvissa on kaappi, joka sijaitsee samalla seinällä karsinoiden kanssa. Kaapissa vallitsee nykyään pieni epäjärjestys, mutta hyvin löydän aina tarvittavat tavarat! Hallittu kaaos siis. Hyllyn päällä on mun vanhoja kangaslaatikoita, joista saattaa tehdä hyviä löytöjä ja niiden vieressä on myyntiin tulevia heppoja, sekä tilkkufarkkuheppa Platina(?). Hyllyissä taas on lisää kepparikankaita, esimerkiksi kangas, mistä Tatti on tehty. Ja vanhoja huopalankoja on vaikka kuinka, niistä pitäisi joskus tehdä jonkun hepan harja. Tavarapaljous ja ompelupöytä
Kaapin edessä onkin sitten iso kasa irtotavaraa, jossa muunmuassa uudempia kankaita ja suitsiin tulevia klipsuja ja tilpehöörejä. Kaavakassi on kanssa tässä pinossa ja sieltä löytyy kaikkia vanhoja heppakaavoja ja kaavantekovälineistöä. Kaapin alalaatikoissa on askartelutarvikkeita ja heppojen vanhoja varusteita, joista toisinaan otan osia uusiin varusteisiin. Ompelupöydällä löytyy ompelukone Röhinä, joka nimensä veroisesti on kova kapinoimaan ja sotkemaan lankoja, ja pitää epäilyttäviä ääniä. Parempi ompelukone mulla on kotona, sillä Rähinä on yksinkertaisesti ihan kamala. Jokatapauksessa lankatarvikkeet mulla löytyy tosta pöydältä ja kaapin sisältä. Tämmöistä tällä kertaa, palaillaan! Moikka, Nelli tässä! Pitkästä aikaa tullu päiviteltyä meidän nettisivuja, ja samalla loin tähän yhteyteen uuden, toivottavasti aktiivisemman blogin! Entinen blogi löytyy yhä nimellä Vapalon klaani, mutta tää nykynen on käytännöllisempi ylläpitää. Tää vuosi on tuonu mukanaan enemmän pahaa kuin hyvää, mutta onneks keppistely onnistuu yhä säiden salliessa ulkosalla ja ollaan Picun kanssa löydetty enemmän aikaa kuvailla ja ridailla, varsinkin kun Picu siirtyi Suomen puolelle! Päivitys kuulumisista Poikkeuksellisesta korona-tilasta huolimatta mun oma elämä ei kokenut hirveesti muutoksia, sillä mää opiskelen sivutoimisesti ja kaikki opinnot ois muutenkin löytynyt netistä ja etänä oon melkolailla kaikki niihin liittyvt tehtävät ja luennot suorittanut! Oon itseasiassa saanut huomata, että tää tilanne on monipuolistanu mun viikkoja entisestään; On tullut tehtyä aktiivisemmin heppoja ja varusteita kämpän suojissa ja tullut satunnaisesti nähtyä kavereita. Oon ollut muuttoapuna ja ruuantekoseurana, siivousapulaisena ja käyny kuvaileen ulkosalla päivityksiä instagramiin. Toki olin jossain kohtaa ihan täyspäiväisesti kotona poikaystävän flunssan takia (karanteeni), mutta siinä ehti kattoa muutaman kivan sarjan Netflixistä ja siivota vaihteeks omaa kämppää muiden kämppien sijasta (tykkään kovasti auttaa järjestelyssä!). Kevään suunnitelmat Oon niin onnellinen kevään tulosta! Valo ja aurinko on kiva taas tavata pitkästä aikaa kauheen ja kurasen, oikeesti huonon talven jälkeen. Etelässä hyvä kun oli edes lunta missään vaiheessa ja masentava loskakakka ei innostanu pihalle, saati sitten mihinkään muuhunkaan. Omissa plääneissä ois opiskelun lisäks saada töitä ja toteuttaa pitkään unelmoituja keppari-ideoita! Aion ehdottomasti alkaa parantamaan ruostuneita keppareiden varusteidentekotaitojani ja suunnitelmissa ois mun pikkusen valkosen welsh-ponin lisäksi yks salanen projekti, joka itseasiassa alkaa olla jo aika pitkällä. Vaikka muutossa hukkasin viime syksynä puolet mun kepparikankaista ja tekonahkoista, oon onneks löytäny kivan värikkään kasallisen nylon-nauhoja ja niistä aattelin vääntää riimuja uusille ja vähän vanhemmillekin hepoille. Sitten yks projekti ois parantua kouluratsastuksessa ja sitä varten pitää nostaa kuntoa käymällä tasaisin välein reenailemassa missä milloinkin on mahdollista. Jos ulos ei viitsi mennä, niin vaikka sitten kotitreenillä! Oon aina ollu aika huono koululiikkeissä, koska heilun ratsastellessa kuin leppäkeihäs ja keppari ja ohjat on millon missäkin suunnassa, saati sitten, että mun jalat ja kroppa tekis minkäänlaista yhteistyötä. Nojaan joko liikaa eteen tai taakse ja nostan jalkojani joko liikaa tai liian vähän. Ainii ja entäs mun pää. Katon joko omia jalkojani tai hevosen päätä ja onnistun laukkaympyrää tehdessäni näyttämään siltä, että olisin nauttinu vähän liikaa vettä vahvempaa ja huoppeloin kömpelösti joka askeleella minne sattuu. Luojan kiitos mulla on Picu, joka osaa antaa hyviä vinkkejä! Uusia tuulia ja uusia kenkiä Viime kerralla kuvaillessa kävi vähän köpelösti, sillä me Kiran kanssa päädyttiin kastamaan talviturkkeja. Itse kastoin toisen jalkani ja Kira kastoi turvan ja kaulan. Mun vanhoista lenkkareista toinen sai haiseman mutanaamion, kuten myös mun sukka, sillä lenkkareiden kärjet ovat puhkikuluneet. Kiralle jäi vihertävä raita sukellusreissultaan. Lenkkareista viis, sillä sain uudet, mutta Kiran puhdistamiseksi pitäisi kehitellä jotain. Reppana kun on (tai ainakin oli) valkoinen. Anyways oon innoissani lenkkareista, sillä nekin motivoi reenaamaan! Ponimania
Tässä vähän esimakua uudesta ponista ja myös maistajaisia tulevista riimuista. Tämmöisiä kun jaksaa väkertää niin tuleepahan uutta kontekstia Vapalon sivuille, kera iloisten värien! Tällekin ponille saa muuten alkaa ehdottelemaan nimiä, mutta pistän vielä meidän tilille postausta asiasta, kunhan poni on täytetty uudelleen. Tämänhän oli tarkoitus tulla myyntiin, mutta on niin sympaattinen tapaus, etten varmaan millään raaski luopua. Paha tapa kiintyä aina uusiin heppoihin (varsinkin jos kyseessä on pieni poni!). Tälläistä sitten tällä kertaa ja toivon mukaan tänne tulisi aktiivisesti päiviteltyä. Kuulumisiin! |
KHT VAPALOKht Vapalon blogi Arkisto |