Nelli täällä moi! Tää kevät onkin ollut oikea heppojen kevät! Talliin on putkahtanut ei vaan yksi, vaan peräti kolme uutta hevosta. Aattelin tehdä tämmösen postauksen, jossa kerron vähän uusista tulokkaista ja ideoista niiden takana. VP Neptune Micira Uusin tulokas on connemaratamma Nemi. Idea heppaan syntyi jämäkankaita tutkiessa, sillä Nemi on luotu täysin pienimmän kankaanpalan pohjalta. Vaaleaa velboaa oli pieni palanen, josta jouduin tarkoin mittailemaan jokaisen tarvittavan palan ponia varten. Halusin itselleni uuden kouluhevosen, mutta koska kangas ei olisi riittänyt isompaan otukseen, päätin toteuttaa siitä kouluponin. Kehittelin kaavan huolella ja varsinkin Nemin kaula onnistui oikein hyvin kouluponin rakenteeksi. Jotta se ei olisi ihan perusheppa, halusin tehdä sille tummennokset jollaisia ei ole omissa hepoissani juurikaan näkynyt (paitsi tietenkin Spyrossa, joka oli myös connemara!). Jo tekovaiheessa pistin harjan sykeröille nähdäkseni, onko rakenteesta tulossa oikeanlainen. Tummennosten lisäksi Nemissä persoonallista ovat sen silmät: Ne matkivat nimittäin silmiä, jollaiset olisin tehnyt maalaamalla, jos osaisin, mutta toteutin ne huovasta, sillä se on enemmän mun juttuni. Nemin täyttö on siisti, mutta olisin halunnut saada kaulan vielä kiinteämmäksi. Kiinnityskohdassa on myös kiva yksityiskohta, jota päätin kokeilla ensimmäistä kertaa. Hepasta tuli tosi kiva ja nyt sille pitäisi vain tehdä kunnolliset kankisuitset! VP Hiraeth Toinen uusi tulokas on Hani. Olen aina rakastanut welshejä, ne ovat niin siroja ja kauniita pieniksi poneiksi. Hanista oli alunperin tarkoitus tulla myyntiheppa ja saattaa olla ettei se viivykään tallissa niin pitkään kuin muut tulokkaat, mutta se jää nähtäväksi. Hanille kokeilin uutta welshkaavaa, jolla olen tekemässä myös toista myyntiponia (harjalankaa ei ole vain vielä löytynyt). Hani on hyvä malli kehityksestäni welshien parissa, se on nimittäin todella edistynyt verrattuna aikaisempiin! Idea tosiaankin oli vain kokeilla tehdä jatkoa welsheilleni ja siinä se onnistui loistavasti! VP Tarantino
Kolmas tulokas onkin jo useille tuttu shireori Tarmo. Tarmo on huolella suunniteltu ja toteutettu ja siinä oikeasti haastoin itseni. Pitkään aikaan en ole toteuttanut isoja hevosrotuja, sillä olen enemmän poni-ihminen mitä tulee keppareihin, mutta tästä olen oikeasti ylpeä! Sen lisäksi, että onnistuin kerrankin tekemään hevosen, tein myös mielenkiintoisia yksityiskohtia joita ei ole muilla hepoillani nähty: Avasin harjalangan (se vasta olikin työmaa), tein kaksivärisen parran ja karvakorvat. Tarmosta tuli myös hyvänpainoinen kouluhevoseksi, vaikkei se kaikkeen kisaisin koulurotu olekaan. Näyttelyiden lisäksi meitä siis näkee mahdollisesti tulevaisuudessa kouluradoilla (niillä helpoimmilla)! Toivottakaa siis tervetulleiksi Nemi, Hani ja Tarmo !
1 Comment
Picun kanssa päätettiin, että on korkea aika kunnostaa meidän aikoinaan rakennettuja esteitä ja käytiin ensimmäisenä puomien kimppuun. Osa oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa, mutta varsinkin punaiset puomit olivat kulahtaneet ja menettäneet kauniin värinsä. Oranssit puomit selvisivät pelkällä puhdistuksella, mutta sinisistä muutama teippi oli alkanut repsottamaan. Asia oli kuitenkin helppo korjata. Punaiset ja keltaiset puomit päällystettiin kokonaan uudestaan, mutta niistä piti ensin kauhealla vaivalla repiä vanhat teipinjämät irti ja se jos mikä oli sotkuista puuhaa. Sormet sekä puomit olivat ihan teippilimassa ja hauras teippi katkeili sieltä täältä. Päätettiin niiden lisäksi uudistaa muutamat mustat puomit kivoilla uusilla väreillä ja niiden irti repiminen raastoi sormia, sillä jeesusteippi kestää hyvin -mutta on myös erittäin jämäkkää ja hyvin tarttuvaa. Sen lisäksi, että teippien repiminen oli rankkaa, oli rankkaa myös kököttää takapihan ränsistyneessä liukumäessä kaatosateessa. Katosta vesi ei sentään tullut läpi, mutta nihkeää siellä silti oli. Säätiedotus ei ollut pitänytkään paikkaansa, mutta toisaalta sai ainakin tehtyä kaikkea muuta hanttihommaa kuin ratsastusta. Puomeista vain yksi oli haljennut käytössä, mutta pidikkeet olivat kaikki kuluneita ja sammaloituneita, eikä niiden puhdistuksesta juuri ollut hyötyä. Kunhan kesä koittaa, on tiedossa maalaus-urakka. Valitettavasti tahmaisilla käpälöillä ei tullut otettua kakkaisista esteistä kuvia. Ehkä ne hieman kihnuttamisesta ja sateessa oloilusta puhdistuivat, mutta tulokset eivät olleet huomattavia. Tarkoituksena oli myös tehdä hieno maastoesterata, mutta sää ei sallinut metsässä rämpimistä ja könyilyä, joten se jää seuraavalle kerralle. Myös koulukirjainten uudistus on edessä. Haaveena olisi järjestää Vapalo Cup tai muut hauskat kenttäkilpailut, joihin kuuluisi kouluratsastus, esteratsastus ja maastorata, mutta katsotaan miten korona-tilanne etenee. Esteet uudistuvat jokatapauksessa! Sen sijaan, että oltaisiin päästy ottamaan kivoja kuvia, päädyttiin tekemään kuolaimia massasta ja rautalangasta. Ihanan värikkäitä ja käytännöllisiä niistä syntyi ja nyt on taas varastossa kuolaintarpeita joksikin aikaa!
Kuolaimia tehdessä kannattaa aina muistaa tehdä kestäviä ja siistejä, sillä huonot kuolaimet voivat repiä keppareiden suuhun reikiä ja niitä on vaivalloisempaa paikata kuin tehdä kuolaimista alusta asti siistejä ja pehmeitä. Tälläistä sitten tällä kertaa! Tsemppiä kaikille vaikeina aikoina ja ottakaa tästä postauksesta inspistä esteiden ja kuolainten väkerrykseen! Terveisin Nelli |
KHT VAPALOKht Vapalon blogi Arkisto |